You can hide the food but you can't hide the weight

Läskipäivä. TAAS. Koska mä oikein opin että ruoka ei poista ongelmia. Siitähän ne ongelmat alunperinki alko. Kakkua, poronkäristystä ja muusia, leipää. Miksi mun itsekurini ei voi olla parempi, MIKSI? Miksi mä en vaan yksinkertasesti pysty oleen syömättä? Ei se voi olla niin vaikeaa. Ja MIKSI mä syön vaikka mulla on parempi olo jos en? En ikinä tule laihtuun jos jatkan näin. Huomenna 200 kcal pvä, ja huomenna mä en todellakaan feilaa! En syö aamulla (yleensäkkään), en koulussa, vaikka opettajat kuinka raahaisivat minut ruokajonoon (kyllä, meillä ne tekevät niin), en syö, en en en. Liikuntaa kaksi tuntia, luistelua. Kotiin päästyäni menen nukkumaan, skippaan sillä tavalla iltaruuan. Juuri sepitin äidille kuinka olen ajatellut olla kuuden jälkeen syömättä, "jos se auttaisi mua saamaan unta". Hah.
Voi että ku olis jo kesä... Haluan olla silloin laiha (ylläripylläri), ettei tartte hävetä itteensä ja vois mennä sellasissa vaatteissa ku haluaa eikä tartte miettiä näyttääkö läskiltä tässä ja tossa. Olis lämmintä, olis kortti, näkis kavereita enemmän, olis aikaa. Kesällä on ihana käydä lenkillä, talvella se on vaan ärsyttävää ku on kylmää ja märkää ja liukasta ja pimeetä.. Yh. Mua vaan pelottaa se ripari. Jos siellä joutuu syömään kokoajan... Miks niiden pitää lihottaa sut siellä just ennen sun rippijuhlia?