She's strong, because she knows how it's like to be weak. She keeps a guard, because she knows what it's like to cry herself to sleep.

♥ anteeksi, en oo kirjoittanut ikuisuuksiin!

Mä haluaisin itkee, mutta mä en itke ollenkaan. Mä haluaisin sanoa sulle niin paljon kaikkea, mutta en sano mitään. Mä haluaisin huutaa niin kovaa kun pystyn, juosta pois mun pään sisältä ja olla rauhassa, yksin. Mutta mä hymyilen, ja kun kysytään kuulumisia, kerron että mulla menee hyvin. Ja mä hymyilen vieläkin. Vasta sitten kun oon yksin, uskallan olla heikko. Romahtaa täysin, itkeä, viiltää.
Oon pahoillani, äiti, mä valehtelin. Ei mulle kuulukaan niin hyvää. Enkä muistanut syödäkään. Enkä ehkä olekaan aina sellainen, kuin luulit. Anteeksi.
Ahdistus, masennus, yleinen vitutus ja täydellinen epätietoisuus. Oon lihonut ihan järkyttävästi, oikeasti. Mua pelottaa ja ahdistaa jo valmiiksi syksy. Uusi koulu, uudet ihmiset, mitä nekin musta ajattelee kun oon valtava sotanorsu? En ehkä halua edes tietää. Mun on pakko ottaa itteeni niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Ei enää tyhjiä lupauksia, vaan tekoja. Viimeisen lauseen voisin omistaa myös sinulle, rakas.

     

    I miss you. The old you. The new one kinda sucks.

Guess I rather hurt than feel nothing at all

Hei pikkuset ! ♥
Ylihuomenna olis lähtö Teneriffalle kavereitten kans, mua ahdistaa ihan luvattoman paljon jo valmiiks kuinka paljon tuun lihoon siellä ja kuinka ahdistavaa on olla siellä suurin osa ajasta bikineissä ja yh..... Viime aikoina on menny paremmin, mutta silti ei paino suostu putoon millään! En tajua, aaargh :c Oon ihan sekasin kaikesta, mitä mun pitäis tuntee ja aatella ja tehdä. Päivät liukuu eteenpäin kuin sumussa, en tajua mitä tapahtuu eikä mikään jaksais oikein kiinnostaa. Liikaa viiltoja, ahdistusta, luottamuksen puutetta, valheita, poissaoloja, tyhjiä lupauksia. Koulusta oon ollu ihan liikaa poissa jo nyt, mutta kun mua vaan ahdistaa olla siellä, lähen usein ennen ruokailua jos on sellaista ruokaa mitä pitäis syödä pitääkseen kulissit pystyssä. Ja sitten monesti huomaan halailevani vessanpönttöä jos on tullu syötyä siellä jotain. Miksei ajatukset vaan voi olla terveellisiä mun pään sisässä? Ruokaa, kroppaa, elämää ym suhteen.

En tajua, miks mä syön vaikka oon onnellisempi jos en?

She stares at the food on her plate

Tänään on ollut ihan ok päivä, kävin 4 kilsan lenkillä ja tarkotuksena mennä taas kohta viel parin kilsan lenkille, kunhan toi sade vähän taukois välillä. Ostin jotain sorbettia jossa on ainakin munmielestä melko vähän kaloreita tavalliseen jätskiin verrattuna, voisin maistaa sitä jos alkaa tekeen mieli jotain hyvää. Muuten tän päivän ruuat on ollu aamulla jogurtti ja iltaruuaks pinaattikeittoo ja 2 kananmunaa. Nyt meen lukeen fysiikan kokeisiin, heiips (:

When the anxiety and despair starts to feel too familiar

Awww perjantain paasto onnistu :) ! Vklp meni muuten iha jees, mutta lauantaina tuli läskeiltyä :s Tänään kävin 5,6 km lenkillä ja kaloreita about 500. Sorruin syömään suklaata, mut oksensin ne heti ulos. Viime yönä tein vatsalihastreeniä ja voisin mennä kohta tekeen taas lihaskuntoo. Mä haluaisin niiin päästä viikonloppuna foorumin miittiin, mutta en tiiä päästääkö porukat :l Ja sit ku mun pitäis mennä perjantaina kaverin synttäreille, niin se tuskin kauheesti ilahtuis jos en meniskää sinne... Vitalistooo en tiiä muutenkaa enää mistään mitään. Elämä ihan sekasin, tunteet ihan sekasin. Miks kaiken pitää olla niin kauheen vaikeeta aina? Tekis mieli sanoo niin paljon kaikkee niin monelle, mutta en vaan osaa. En osaa pukee tunteitani sanoiks. Ääääääääääääääääääääääääääää !

Mitä tapahtuu ?

Stop saying "I wish" and start saying "I will"

Tänään en oo syöny vielä mitään :) Ja jos hyvin käy, ehkä onnistun paastoon tän päivän! Parin tunnin päästä pitäis lähtee kaverille ja juomaan >
Mua vaan vähän arveluttaa toi äiti, meinaako se syöttää mua ennenku pääsen livahtaan ulos? Jos ei, niin paasto onnistui :) koska mun ei kuitenkaan tuu syötyä enää loppupäivänä mitään. Tänään oon lipittäny vaan kahvia ja kävellyt about kaks kilsaa, vaan. Nyt meen laittaan itteeni ja tekeen vähä lihaskuntoo viel :) Hyvää viikonloppua pienet ♥

Sain muuten eilen uuden kameran, nyt oon ihan in love ♥

Calories are worth of vomiting

Oksuilin taas pitkästä aikaa. Ja viime yönä viiltelin, pitkästä aikaa. Ja tänään kävin lenkillä. Pitkästä aikaa. Musta tuntuu että mun elämä alkaa taas luisuun huonompaan suuntaan, jos se missään vaiheessa on yhtään paremmaksi suuntautunutkaan. Takaisin syvemmälle syömishäiriön ja masennuksen pariin. Oli jo sellanen kausi, jolloin ei itkettänyt, en miettinyt syömisiä, läskejäni, ei liioin masentanut tai ahdistanutkaan. Mä jopa aattelin että ehkä pääsen yli tästä vielä joskus. Mutta nyt taas.... Mua itkettää joka päivä, tuntuu ettei vaan jaksa. Ahdistaa, yritän keksiä pakokeinon elämästä. Ahdistaa ja masentaa ajatella tulevaisuutta. Mitä tulevaisuus mulle ees merkitsee, en nää sitä, en pysty kuvitteleen sitä. En jaksa olla koulussa, alkaa ahdistaan kesken päivän ja lähden pois. Osittain vaan senkin takia etten joudu ruokailuun (meillä sinne on pakko mennä edes istumaan). Oon alkanut inhoon itteeni taas enemmän ja enemmän. Reisiä, mahaa ja ranteita kirvelee, tuoreet viiltelyjäljet helottaa punasena, pelkään vaan kiinnijäämistä. Pelkään, että kaverit tai perheenjäsenet huomaa. En kestä kattoo itteeni peilistä, vihastuttaa ku oon päästäny itteni lihoon tälläseks palleroks, again. 51 vitun kiloa, mitä helvettiä? Välillä se oli enemmänkin jo, 52 jopa. Tahdon takaisin edes siihen 48 kiloon. Sitten takaisin 47 ja 46 kiloon, ja sitten vaan alemmas ja alemmas... Mut nyt musta ehkä tuntuu että oon saamassa itteeni niskasta kiinni, vihdoin. Tänään kävin 5 kilsan lenkillä, kalorit n. 500. Sekin kyllä liikaa, eikä toi lenkin pituuskaan päätä huimaa. Mutta parempi sekin kuin ei mitään, eikös? Huomenna toivottavasti vähemmän. Lauantaina meillä on koulusta liikuntapäivä. Kävellään kolme tuntia, tekee mulle hyvää. :)
Mulla oli muuten tiistaina koulusta cooper. Lyllersin siinä tuloksen 2440 m, en oo ihan varma paransinko vai huononsinko viime vuodesta. En oo ihan varma oliko mun viime vuoden tulos 2500 vai 2150... mutta jos se oli se 2500 niin voi kerpele mä huononsin ! duhfdskjlzfhkjs...

Anteeksi että oon ollut tosi laiska kirjotteleen, mutta kuten sanoin niin mulla oli jo hetken aikaa nää jutut vähemmän mielessä joten :) Mutta ehkä mä tästä taas aktivoidun :D Nyt meen yrittään nukkumista, viime yönä se veny kolmeen asti kun hypin ja pompin ja yritin tehdä lihaskuntoo ja kuuntelin musiikkia. Tsemppejä teille pikkusille, ootte rakkaita! pus ! ♥

I'm nothing, without u I can't breathe

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin

Että vastatuulessakin lentää jaksaisi

Kovat oli ajat hällä takana,

Mut' kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan

Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan

Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?

Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois

On paratiisi täällä meillä päin

Vaan ei aina kaikki koe sitä näin

Sillä faunin, peikon, keijunkin

Suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia

Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja

Kaikkialla huokausten kera toistettiin

Miksi se yhden hengen vaati, ennen kuin me muistettiin

Ois paratiisi meillä täällä näin

Jos elettäisiin aina lähekkäin

Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin

Suru silloin kiinni saa se ei vie

Ois paratiisi meillä täällä näin

Jos elettäisiin aina lähekkäin

Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin

Suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan

"Oot vahva, kyllä sä jaksat"  ..... entä jos mä en enää jaksakkaan? onko millään täällä enää merkitystä?
mun pää hajoo, tarviin sut tähän mun vierelle

Can I have at least one wish?

Do it for the gap between your thighs

Heei kaikki ihanat pikkuset ja anteeksi ku en oo kirjottanut ikuisuuksiin tänne! :( Kuukaudessa on tapahtunu paaljon kaikkea. Ajatukset on välillä muuttunut vähän terveemmiksi syömisten suhteen, masennus on välillä ollut enemmän pinnassa ja välillä taas vähemmän. Kaikennäköstä tullu eteen, luottamus kadonnut, kavereita tullu ja menny, kävin laivalla ja auto-onnettomuudessakin olin, ei onneks käyny oikein mitään. Olin kaverin kyydissä, se menetti auton hallinnan ja auto lensi katolleen ojaan. Kaikki selvis hengissä ja uskomattoman vähällä. Oli kuulemma ihme että ylipäätään kukaan meistä selvis hengissä, saati sit ilman vammoja. Tuli ihan kauhee olo ku näki miten huolestunut äiti oli, se ajattelee sitä vieläkin välillä vaikka siitä on jo kohta kolme viikkoo. En halua aiheuttaa sille enää ikinä sellasta oloo tekemällä itelleni jotain. Musta vaan tuntuu että isää ei kiinnosta ollenkaan. Se ei oo sanonut asiasta mitään, ihan ku se ei välittäis vittuakaan. Feels so good. Eikä se tajua että kun me tapellaan, sen sanat sattuu enemmän ku teot. Mulla alkaa rippileiri torstaina, ja mua ahdistaa mennä tälläisenä pallona sinne. Ja siellä ne ruokailut.... Ja entä jos saan siellä ahdistuskohtauksen? Tai alan yhtäkkiä vaan itkeen? Onneks mulla on siel mun ihanana kaveri tukena ♥ Sille pystyn kertoon kaiken koska se tietää mun anailusta ja masennuksesta, se on ite samas tilantees. Ahdistaa tietää että oon konfirmaatiossa iso pallo ja kaikki muistaa mut leiriltä vaan nimellä "se valtava outo sotanorsu". Awesome.

If hunger is not a problem, then eating is not a solution

Tänään oli läskipäivä. Muuta en sano. Huomenna mä onnistun paremmin. Mun on pakko.
Juhannus... Perjantaista sunnuntaihin kavereiden kanssa juomassa, sinne tulee myös tää yks, mistä puhuin aikasemmin. Ei sitä tarvinnu kahta kertaa pyytää. :) Joten mun on oltava huominen ja koko viikonloppu syömättä, että mä näytän laihalta. Enkai mä nyt voi lyllertää siellä valaana jos siellä on muita, laihempia ja kauniimpiakin tyttöjä sen edessä? En halua ajatella kuinka paljon kaloreita viinasta ja muista mun juomista tulee mutta... Eipähän mua ainakaan ruokaa ahtamassa nähdä, ei todellakaan!

Hyvää jussia kaikki ihanat ja tsemppiä tosi paljon!♥

I'm not there yet, but I'm closer than I was yesterday

En oo syönyt tänään mitään, eikä tee edes mieli. Vaaka näyttää 48.6, mikä ei ole tarpeeksi vähän mutta sentään 1,5 kiloa vähemmän eilisen aamupainosta 0.o Ulkona on aika tylsä ilma... Mullakin on tylsää. En oo lähtenyt kotoo tällä viikolla mihinkään, paitsi sinne päivystykseen. Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttään tää kotona olo, haluun tehä jotain, mennä jonnekkin. Mua väsyttää, pääsin kaheksalta aamulla vasta nukkuun koska, niin, no mä datasin :D Kenen kanssa? Yhen tosi sulosen jätkän kanssa. Mutta ei se voi musta olla kiinnostunut, ei, koska oon tällänen läskipallero eikä sitä muutenkaan voi kiinnostaa minä. Ja koska se on mua kaks vuotta vanhempi. Hah. Anyways, mun on nälkä mutta mä en halua syödä. Hyvä mä :). Pitäis varmaan vaan jaksaa tehä jotain.. No ei okei, en jaksa. Oon täs kattonut pari tuntia telkkaria, kynnet voisit lakata aikani kuluks. Tai viedä koiraa pienelle lenkille. Katoin muuten eilen Skinssiä, se jakso missä Effy on masentunu ja viiltää ranteet auki. Se on jotenki tosi ahdistava kattella mutta toisaalta kuitenkin tykkään siitä jaksosta.

Mulla on tänään hyvä fiilis :) !  ...outoa, tältäkö se siis tuntuu, olla iloinen :) olin melkein jo unohtanut