She's strong, because she knows how it's like to be weak. She keeps a guard, because she knows what it's like to cry herself to sleep.

♥ anteeksi, en oo kirjoittanut ikuisuuksiin!

Mä haluaisin itkee, mutta mä en itke ollenkaan. Mä haluaisin sanoa sulle niin paljon kaikkea, mutta en sano mitään. Mä haluaisin huutaa niin kovaa kun pystyn, juosta pois mun pään sisältä ja olla rauhassa, yksin. Mutta mä hymyilen, ja kun kysytään kuulumisia, kerron että mulla menee hyvin. Ja mä hymyilen vieläkin. Vasta sitten kun oon yksin, uskallan olla heikko. Romahtaa täysin, itkeä, viiltää.
Oon pahoillani, äiti, mä valehtelin. Ei mulle kuulukaan niin hyvää. Enkä muistanut syödäkään. Enkä ehkä olekaan aina sellainen, kuin luulit. Anteeksi.
Ahdistus, masennus, yleinen vitutus ja täydellinen epätietoisuus. Oon lihonut ihan järkyttävästi, oikeasti. Mua pelottaa ja ahdistaa jo valmiiksi syksy. Uusi koulu, uudet ihmiset, mitä nekin musta ajattelee kun oon valtava sotanorsu? En ehkä halua edes tietää. Mun on pakko ottaa itteeni niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain. Ei enää tyhjiä lupauksia, vaan tekoja. Viimeisen lauseen voisin omistaa myös sinulle, rakas.

     

    I miss you. The old you. The new one kinda sucks.